keskiviikko, 21. helmikuu 2018

Viimeinen teksti

En ole kohtaa vuoteen tähän mitään kirjoittanut mutta ajattelin päivittää mikä tilanne on.

Olin siis pitkään, melkein 1v se toinen nainen. Se oli psyykkisesti todella rankkaa, todella rankkaa, en tekisi sitä uudestaan enkä suosittele sitä kenellekään, rakastu vapaan mieheen. Olin pitkään todella väsynyt ja ihan loppu. Muutin sitten pois äidin nurkilta omaan kotiin jolloin tämä mies tuli taas takaisin. Silloin olin päättänyt että siitä ei mitään tule ja tehtiin kerrankin selväksi että me ollaan vaan ystäviä. Tietysti se oli minulle edelleen rankkaa mutta ei niin rankkaa kun aikaisemmin. Kesällä oltiin yhdessä ja ei oltu, hän kävi kotimaassa jossa hänellä oli suhde jonkun uuden kanssa. Hän myös kävi treffeillä ja kirjoitteli täällä suomessa. Sitten kaikki loppui, hän alkoi olla enemmän ja enemmän minun kanssa ja minun luona. Sitten tuli yksi viikonloppu kun hän halusi ottaa minut mukaan kotimaahan, sanoin ei. Siitä sitten syntyi sellainen soppa että huoh. Mutta silloin hän avautui sillä että hän oikeasti haluaa olla minun kanssa, ei kenenkään muun kanssa, hän oli jättänyt kaikki muut ja halusi olla minun kanssa. Hän sanoi että hän rakastaa minua. Tämä oli joskus elokuun lopussa yksi sunnuntai ilta.

Noh kaikki meni hetkeksi niin sekaiseksi mutta sen jälkeen hän sitten virallisesti muutti minun luokse ja ollan siitä asti asuttu yhdessä. Perheen lisäyskin on tullut, sellainen pieni karvainen kisu :) Kaikki on mennyt hyvin, todella hyvin. Joskus me riidellään, harvoin mutta joskus ja se kuuluu elämään. Ei pitkät riidat, vaan ne menee usein parissa tunnissa niin että taas halataan ja ollaan kuin ennen. Ensi viikosta lähtien hän on vihdoin ja viime eronnut mies ja sitten on virallisesti minun.

Eli joskus kaikki menee parhain päin, joskus ei. Meillä sattui niin että kaikki meni hyvin lopussa ja eläämme päivä kerralla eteenpäin. Tää tulee olemaan täällä viimeinen teksti, nyt ihan oikeasti, en ole enää toinen nainen olen se ensimmäinen. Jätän kuitenkin blogin auki ja saa kommentoida jos haluaa, toivottavasti kukaan muu ei tarvitse käydä läpi mitä minä kävin että pääsin tähän missä nyt olen, oli rankkaa mutta nyt on kaikki vihdoin niin hyvin kun voi olla. Ja minä olen onnellinen.

P.S tää on muuta kaikki niin totta mitä täällä lukee, kaikki mitä olen tänne kirjoittanut on oikeasti tapahtunut.

maanantai, 29. toukokuu 2017

Ikävä...

Hän on ollut poissa koko pitkän viikonlopun. Meni jo keskiviikkona. Hän on aina ollut paljon poissa, syksyllä oli joka viikonloppu ja minulla meni hyvin, elin normaalia elämää sillä aikaa kun hän oli poissa. Emme pitäneet yhteyttä koko viikonloppuna aina silloin. Nyt hän soitto kahtena päivänä ja yhtenä päivänä tuli kuvia mitä hän teki. Eilen sitten ei kuulunut mitään koska hän oli vaimon kanssa taas. Tai ex vaimo tai mitä se on. En tiedä. Sen tiedän että se vaimoke sekoittaa hänen päätä aina, joka kerta kun ne ovat yhdessä tai jotain niin hän on sen jälkeen sekaisin ja meidän suhde on sekaisin koska hän ei enää tiedä mitä hän tekee. Vaimo tietää niin kuin kaikki naiset että kun pudottaa pari kyyneltä niin sitten saa miehen tekemään kaiken mitä haluaa, kyllä minäkin sen tiedän. Miehet eivät pysty sitä katsomaan että me itketä. Varsinkaan jos he ovat syy itkuun. He menevät epämukaviksi ja tietävät että saavat meidät lopettamaan jos antaa periksi siihen mitä me halutaan.

Keskiviikkona kun hän lähti niin minä itkin koko illan. Olin väsynyt ja sitten en olisi halunut hänen lähtevän. Olisin halunut hänet jäävän koska tiesin että aina kun hän lähtee sinne niin kaikki menee paskaksi heti. Hän sanoo että hän ei jaksa, mitä hän ei jaksa. Minäkään en jaksa. Minä haluaisin olla onnellinen. Viime viikolla ennen kun hän lähti kaikki oli vielä niin hyvin mutta sitten taas kaikki on paskaa. Sen takia minä inhoan kun hän lähtee sinne koska minä tiedän että sen jälkeen hän on taas erillainen ja meillä on kaikki huonoa.

Minä en ole nukkunut moneen yöhön kunnolla hänen takia. Viime yö meni ihan ok. Sateista ulkona niin se masentaa. Ja se että minä haluan nähdä häntä tänään mutta en tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tiedän sen kuitenkin että hänen on pakko nähdä minua tänään tai lähipäivinä koska minulla on hänelle kuuluva asia jota hän varmaan haluaa takaisin mahdollisimman pian. Se vaan että hänen pitäisi ymmärtää että hänellä on minulle kuuluva asia jota minä en halua takaisin mutta jos minä saan sen takaisin niin se menee rikki ja tällä kertaa tiedän sen että sen korjaaminen tällä kertaa ei tule olemaan helppoa.

Minä haluan hänet, minä rakastan hänet. Mutta onko elämä tarkoitettu siihen että elää koko ajan pelossa siitä mitä tulee tapahtumaan. Että elää pelossa siitä että hän valehtelee minulle. Elää pelossa siitä että hän pettää minua. Elää pelossa siitä että kaikki kaatuu ja minä en enää jaksa nousta ylös takaisin. Tällä kertaa juuri sen takia että meillä mennyt niin pitkään niin hyvin niin on minun tunteet vaan vahvistuneet entisestään ja sen takia jos tämä kaikki kaatuu niin pelkään etten enää nouse siitä. Viimeksi mietin tosissani että olisin tehnyt jotain itselleni ja se asia minua pelottaa. Miksi hänen piti tulla takaisin niin epävarmana. Miksi me ei voitu tavata silloin kun hän olisi jo eronut tai miksi hän ei voinut olla sinkku ja vapaa mies kun me tavattiin. Miksi minun pitää rakastaa häntä niin paljon. Miksi?!?!?!?! En tiedä miten pitkään minä jaksan ennen kun minä kaadun. Ja niin kuin sanoin että jos tällä kertaa kaadun niin sitten kaadun ja kunnolla.... Mitä tehdä? Minä en halua jättää hänet, mutta en tiedä jaksanko käydä läpi tää kaikki uudestaan. Toivon niin että saisin näyttää kaikille että ne ovat väärässä hänen suhteen ja minä oikeassa mutta pahoin pelkään että minä olen se joka saan taas kerran olla väärässä. Hänen pitäisi pysyä kotimaasta erossa pitempään, tai sitten kiertää se vaimoke niin kaukaa kun vaan voi. Järjestäisi niin että hänen joka äiti tai veli tai joku hakisi aina sen lapsen sieltä ja niin että hänen ei tarvitsis olla missään tekemisissä vaimoken kanssa. Se nainen ei muutu, hän on ja pysyy sellaisena kun on. Tiedän että ihmiset voi muuttua mutta hän ei sitä tee sen tiedän. Hän on liian sairas että hän pystyisi muuttumaan.

Tiedän tällä hetkellä vaan sen että minulla on ollut hirvee ikävä häntä ja nyt on kaikki taas niin epävarmaa kun olla ja voi... Haluaisin löydä järkeä päähän hänelle.. Se on joku hänen tehtävä tässä elämässä että joka kerta repii minua palasiksi ja minun tehtävä elämässä on se että annan hänen tehdä se. Minua oikeasti pelottaa että minä annan hänen tehdä se niin monta kertaa että minä en vaan kerta kaikkiaan enää jaksa ja jotain tapahtuu minulle...

Ehkä pääsen illalla häntä näkemään, en tiedä... Toivon että pääsen... Noh hänen se asia mitä minulla on niin hän tarvitsee sen niin ainakin se pitää palauttaa, jos hän jotain alkaa pelaamaan taas niin sitten hän saa kyllä ihan itse tulla sitä hakemaan.

tiistai, 23. toukokuu 2017

Kaikki hyvin... oikeesti!

Ollaan hänen kanssa oltu nyt melkein joka päivä yhdessä siitä asti kun minä muutin. Eli aika alkaa olemaan nyt noin 3,5vko. En olisi uskonut tätä, meillä oikeasti menee hyvin ja meillä on hauskaa yhdessä. Viikonloppuna hän tutustui minun veljeeni ja se meni todella hyvin, vielä kun saisi äidin siihen mukaan niin olisi enemmän kun hyvin. Äitiä ymmärrä kyllä, mutta hänen pitäisi nähdä että meillä menee oikeasti hyvin tällä kertaa ja ei vaan olla, me oikeasti tehdään asioita yhdessä. Ei vaan istuta niin kuin silloin syksyllä. Ollaan ja tehdään asioita yhdessä. Nyt tämän viikonlopun aikana on alkanut tulemaan niitä asioita että tietää että hänelle on niin tunteita ihan oikeasti minua kohtaan. Hän sanoi yksi päivä että olen rakas. Viime viikolla yksi päivä minun piti selittää miksi minä tykkään hänestä ja hän sanoi yksi ilta että hän aina välillä katsoo niitä viestejä. Hän on niin rakas minulle, eilen illalla hän lähetti tekstiviestin kun tuli kotiin jostain missä oli käynyt. Olin jo nukahtanut mutta minulla oli äänet päälle niin kun tuli monta tekstiviestiä niin heräsin siihen. Ei haittaa, hän saa minut herättää milloin vaan. Varsinkin kun tulee saman viesti mitä oli vuosi sitten kun ei oltu vielä tavattu. Tuli että hän on minun vieressä. Silloin en voinut muuta kun laittaa takaisin että hän on rakas. Hän on, ihan oikeasti, hän on.

Hän puhui viikonloppun jälkeen sellaista että oli miettinyt että muuttaisi minun luokseni mutta yksi päivä tuli sitten vähän takapakkia kun paljastui yksi asia mitä me tehtiin vuosi sitten. Noh kunhan kaikki rauhoittuu niin on hyvä. Haluaisin huutaa koko maailmalle että meillä menee oikeasti hyvin tällä kertaa. Hän on iloinen, minä olen iloinen. Vähän vielä miettii että on se oikeasti totta mutta kai se on. Hän on koko ajan mielessäni. Tällä kertaa ei ole aina minä kun kirjoitan vaan myös hän. Se oli niin ihanaa että hän kirjoitti eilen illalla, sen jälkeen nukkui hyvin.

Eli siinä vähän, ollaan vielä yhdessä ja vielä ainakin on kaikki hyvin. Viikonloppuna hän menee kotimaahaan, menee jo nyt keskellä viikkoa, se minua vähän ahdistaa. Minä en haluaisi että hän menee, haluan että hän on minun luona. Siitä yhteen muuttamisesta en tiedä mitä mieltä olen siitä. Tietysti olisi todella ihanaa olla koko ajan yhdessä ja että olisi joku kuorsaamassa siinä sängyssä. Mutta sitten on se että olen äsken muuttanut ekaan omaan asuntoon ja haluaisin edes vähän aikaa asua ihan vaan yksin. Ja perheeni ei ole valmiina siihen että hän muuttaa minun kanssa yhteen vaikka eihän sillä ole väliä mitä mieltä he ovat mutta kun on vähän sellainen olo ettei itsekään ole oikein vielä valmis siihen vaikka huomenna on tasan vuosi siitä kun tavattiin treffi merkeissä ekan kerran mutta paljon on tapahtunut sen jälkeen. En tiedä. Noh sen tiedän että minulla on tylsä viikonloppu edessä kun hän on poissa. Mietittiin yksi kerta että olisin mennyt viikonloppuna hänen luo mutta minulla on koira luonani jonka takia en voi mennä. Ehkä joku toinen kerta, toivottavasti.

perjantai, 12. toukokuu 2017

Oooiih...

Siis eilen hän tuli taas käymään. Tiistaina siis oli myös jolloin kaikki suht nopeasti johti sänkyyn, keskiviikkona sitten oli niin kipeät vatsalihakset että. Noh eilen ajattelin että ei kyllä tule seksiä tänään koska hän vaikutti olevan aika väsynyt ja oli muuta mielessä. Noh aloin jo itseäni prepata siihen että viikonloppuna sitten saan. Mutta asiat kuitenkin kääntyi ja yht äkkiä oltiinkin sohvalla ensin kiihkeinä ja sitten menikin nopeasti sänkyyn jossa oli tähän mennessä elämäni parasta seksiä vaikka lyhyt sessio olikin mutta hitto että oli hyvä. Toivon vaan että seinät ovat paksut ettei naapuri kuuntele :D Silloin viime viikolla niin molemmat oli sitä mieltä että verhot ikkunan eteen, molemmat katsoi ikkunaa sillee ja laitoin sitten verhot eteen. Nyt tiistaina ja eilen niin ei ole kumpikaan välittänyt siitä ikkunasta, se vaan jotenkin siinä kiihkossa unohtuu kokonaan, ei vaan välitä vaikka pyörätie meneekin ihan siinä ikkunan lähellä. Noh ollaanhan me ulkonakin viime kesällä harrastettu niin miksi meitä nyt yksi ikkuna häiritsis. En tiedä mistä johtuu mutta tällä kertaa seksi on niin paljon parempaa kun koskaan kerroista aikasemmin. Onko se se että meillä on oma rauha, mutta oli meillä viime kesänäkin oma rauha kun oltiin hänen luona mutta silloin hän oli vielä kiinni vaimossaan niin sekin varmaan vaikutti. Viime syksyllä oli se että kerran oltiin mun luona jolloin asuin vielä vanhemmilla ja muuten oltiin hänen luona jossa oli hänen kämppäkaveri ja hän oli kiinni vaimossaan. Viimeksi sitten taas kaikki eroa asiat olivat niin tuoreet ja kaikki oli jotenkin niin erillaista silloin kun nyt. Nyt vaan, haluan lisää ja lisää koko ajan. Tänään hän tulee yöksi minulle. En voi odottaa, toivon vaan etten pety. Eilen hän tuli ilmoittamatta minulle. Taas kaikki mitä hän tekee niin näyttää että hän oikeasti välittää minusta mutta minä en halua ottaa sitä puheeksi, en vielä. Pelkään että sotken kaiken jos puhun asiasta nyt. Haluan vaan viettää yön hän kanssa ja illan ilman että hänen ei tarvitse mennä kotiin.

Seksi on hyvää ja mun tunteet vaan vahvistuu koko ajan. Olenko hullu ja miten tämä vielä päättyy. Valehtelen äidille että tänään tulee työkaveri kylään, en vaan jaksa sitä jankkaamista että olen taas hänen kanssa. Kerron kyllä sitten jos on jotain kertomista ja silloin hän vaan saa sitä hyväksyä tai ei. Mutta tällä kertaa hän on erillainen, hän on erillainen en oikein tiedä miten mutta hän on vähän sellainen kun oli silloin kun me alussa tavattiin. Olisi pitänyt muuttaa pois kotoa jo aikoja sitten niin silloin olisi meidän jutusta voinut tullakin jotain. Minäkään en itke, en ole itkenyt sen jälkeen kun hän tuli takaisin kertaakaan, ja toivon etten tarvitsekaan itkeä. En tiedä saas nähdä miten ilta sujuu ja yö sujuu...

torstai, 11. toukokuu 2017

Luottamus?

Tämän blogin nimi ei oikein enää ole sopiva. Toinen nainen en enää ole ainakaan siinä mielessä mitä se tarkoitti silloin kun aloitin tämän. Hän on nyt eronnut, ei virallisesti mutta on kuitenkin. Vaimon kanssa ei ole missään tekemisissä enää, hän välttää häntä niin paljon kun vaan on mahdollista. Ainakin hän itse niin sanoo ja kai siihen pitää luottaa. Se että hän vielä pyörii nettideittailuissa niin huolestuttaa minua mutta en vielä voi vaati häneltä mitään kun ei me olla puhuttu mitä me oikeasti ollaan. Ollaanko parisuhteessa vai ollaanko vaan seksi suhteessa? Mitä me ollaan? En tiedä. Minua pelottaa kaikki niin paljon. Minua pelottaa koko ajan että hän taas sekoaa tai että minä sekoan. Minun pitää koko ajan sanoa itselleni että ole rauhallinen etten tee mitään mistä hän voisi taas jättää minut. Nyt on mennyt viikko siitä kun hän 4. kerta ilmestyi minun elämääni, viime kerralla meni kanssa viikko ja sitten hän sai tarpeeksi. Minua pelottaa niin paljon. Ja sitten on se että koko ajan kun en ole hänen kanssa niin mietin että mitä hän tekee. Hän sanoo että rempaa autoa mutta mietin että mitä jos hän valehtelee minulle ja on jossain jonkun toisen naisen kanssa. En ole tällä kertaa tekstaillut hänen kämppäkaverin kanssa ollenkaan. En halua. Siinä menee vaan kaikki ihan ristiin taas. Ja siinä on se myös etten tiedä miten paljon minä häneen pystyn luottamaan koska hän sanoo ettei kerro miehelle mitään mitä me puhutaan tai kirjoitetaan mutta kuitenkin mies aina tiesi mitä olin kirjoittanut, viimeistään silloin kun olivat kännissä

Hän on ensimmäinen asia aamulla kun minä herään joka on minun päässä. Hän on viimeinen asia joka ilta joka on minun päässä. En tiedä minun tunteista enää, kyllä minä häntä rakastan, hän mies jota tulen aina rakastamaan tapahtui mitän vaan mutta en tiedä. Parin viikon päästä meillä olisi voinut olla 1 vuotis päivä jos kaikki olisi alusta asti mennyt hyvin. Mietin koko ajan sitä että missä me oltaisiin jos hän olisi ollut eronnut tai vapaa silloin kun me tavattiin koska toisaan olisi mennyt kohta vuosi.

Ajatella että kohta on vuosi siitä kun minun elämäni muuttui, ensin todella hyväksi ja sitten yht äkkiä oli kun joku olisi lyönyt minua isolla vasaralla. Minä aina muistan ne ensimmäiset kerrat yhdessä. Kaikki ne ensimmäiset hetket ja kaikki ne viimeisimmät hetket myös.

Toukokuussa hän otti minuun yhteyttä ja tavattiin. Kesäkuussa hän ei halunnut että pidän enää yhteyttä häneen. Minä kuitenkin silloin kirjoitin hänelle koska halusin saada vastausta yhteen asiaan ja sitten kuitenkin pidettiin yhteyttä. Elokuussa sain sitten tarpeeksi. Olin koko lomani itkenyt ja voinut todella huonosti koko ajan. Ollut tunne kun kaikki ilo olisi mennyt pois. Elokuussa kun tavattiin yksi sunnuntai ilta niin päätin kotiin ajaessa että nyt loppu. Ja niin se loppui. Tuli syyskuu ja kaikki mitä olin siihen asti pystynyt miettimään oli hän. Koko ajan ja kaikki päivät vaan hän pyöri minun päässä. Noh syyskuun lopussa hän ottikin sitten yhteyttä uudestaan. Mutta se ei kestänyt kauan eikä mennyt niin hyvin. Olin taas takaisin siinä että minä itkin ja voin huonosti. Marraskuussa yksi viikonloppu sitten päätin että nyt se loppuu, en vaan jaksanut enää elää niin. Hän oli vaimon kanssa ja minä itkin taas. Silloin meni kaikki hyvin ja rauhallisesti. Kerroin tunteeni ja sanoin että en jaksa. Sen jälkeen tunsin taas ilon elämässäni. Olin taas iloinen. Kävin jopa treffeillä. Sitten tuli maaliskuu, olin siinä välissä kyllä häntä melkein joka päivä miettinyt. Mutta tosiaan sitten tuli maaliskuun loppu kun hän taas otti minuun yhteyttä, taas. Hän halusi puhua minun kanssa. Hän halusi taas tuoda minut elämäänsä, vaan sen takia että hän viikon päästä saisi taas rikkoa minua, tällä kertaa hän sitten rikkoi minut todella pahasti. Olin niin rikki että olisin voinut tehdä jotain itselleni ja olin myös lähellä tehdä jotain. Noh hän haukkui minua pari iltaa, toinen ilta en vaan enää jaksanut välittää. Olin päättänyt pistää oman elämäni kuntoon. Otin kaikki mitä minulla oli netissä pois, en vaan jaksanut sen jälkeen mitään uutta miestä. Tiesin koko ajan koska me oltiin facebookissa kavereita että kun minä siellä ilmoitan että olen muuttanut niin sitten hän ottaa ihan varmasti yhteyttä taas, olisin voinut lyödä siitä vetoa ja sen vedon olisinkin voittanut. Koska niihän kävi. Ja sen jälkeen on nyt sitten ollut TAAS minun elämässä. Tällä kertaa en ole vielä kertaakaan itkenyt hänen takia. Mutta koko keho on kyllä sekaisin tunteista, sekalaisista tunteista. Siitä että ei tiedä mistään mitään. Mitä tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan? Olenko minä vaan yksi monesta ja miten pitkään tää tällä kertaa kestää. Ja kestänkö minä. Miksi minä en ole kuin ennen, minulla on vähän sellainen hällä väliä mieli... vai onko vai halunko vaan että on.

Niinkuin jo sanoin niin rakastan häntä enemmän kun ketään muuta tässä maailmassa, miten saan sen kerrottua hänelle. Mitkä ovat hänen tunteet? Onko hänellä tunteet? EN TIEDÄÄÄ!!!! Mutta kuitenkin vaikka päässä pyörii vaikka mitä niin on vielä ihan hyvä olo tästä kaikesta, inhottaa tietysti valehdella äidille mutta ihan sama...